 |
| Joulu 2013 ja terveiset Suomesta |
 |
| Uusi aamupala-rakkaus; Bircher muesli with smoothie topping |
Jouluun asti työskentelin vielä edellisessä työpaikassani. Työkuvaani olisi voinut kutsua chefs' assistantiksi sillä työnkuvani siellä oli aika laaja; jonain iltana tein täyteen buukatun dinnerin vain yhden kokin kanssa ja olin vastuussa isosta osasta koko serviisiä, mutta toisena iltana saatoin olla tiskinurkkauksessa pesemässä koko vuoron astioita ja tyhentämässä roska-astioita. Jäin kahden viikon joululomalle pari päivää ennen joulua ja tarkoitus oli palata töihin tammikuun toisella viikolla. Vaikka tämä kyseinen työpaikka antoi ja opetti minulle paljon, en ollut siellä kuitenkaan tyytyväinen. Pomoltani sain kyllä kuulla usein kehuja, mutta käytännössä henkilökunnan kunnioituksesta ja arvostuksesta ei tällä ravintolalla ole tietoakaan.
Loman aikana mietin, että haluanko enää palata sellaiseen paikkaan takaisin missä tunnen antavani itsestäni kaiken saamatta kuitenkaan juuri mitään takaisin. Pohdin asiaa yksin ja kavereiden kanssa kunnes viimein päätin ilmoittaa, että en ole loman jälkeen palaamassa töihin. Päätöstä helpotti se, että olin jo tuohon mennessä löytänyt uuden työpaikan lähelle aukeavasta uudesta kahvilasta, jossa minun olisi ollut tarkoitus työskennellä ainona kokoaikaisena työntekijänä keittiössä, käytännössä olisin siis ollut paikan "kokki". Koska kyseisen kahvilan valmistuminen viivästyi, päätin kuitenkin ilmoittaa heille, että minun ei ole järkeä aloittaa siellä, sillä joudun parin kuukauden sisällä lähtemään farmille kolmeksi kuukaudeksi saadakseni viisumin toiselle vuodelle.
Perheeni saapuu kahden viikon visiitille parin viikon sisällä ja heti heidän lähdettyä serkkuni tulee lomailemaan tänne toiseksi kahdeksi viikoksi. Päädyin siis myös itse lomailemaan siihen asti kunnes vieraat ovat vierailunsa vierailleet ja heti sen jälkeen toiveissa olisi päästä farmille. Olen täällä Working Holiday viisumilla, joka on viisumi yhdeksi vuodeksi, mutta sitä on mahdollisuus saada jatkettua vielä toisella vuodella, mutta se edellyttää 3 kuukauden mittaista työjaksoa maalla (yleisesti ottaen maatilatyötä, hedelmän poimintaa tms.) Haluan ehdottomasti jäädä tänne pidemmäksi aikaa, joten tässä tilanteessa tuo farmityö on ainoa vaihtoehto saada jatkoa viisumille.
Nyt olen siis joulusta asti vain lomaillut ja nauttinut Australian kesästä. Lämmintä riitttää, joidenkin mielestä ehkä vähän liikaakin; kuumimmillaan ollaan päästy jo 40 paremmalle (vai pitäisikö sanoa pahemmalle) puolelle, mutta pääasiassa ollaan kuitenkin pyöritty 30 asteen molemmilla puolilla. Itse ajattelen, että noin 30 astetta on täällä täydellinen sää, sillä silloin voi tuntea auringon lämmittävän mutta sää ei kuitenkaan tunnu vielä ylitsepääsemättömän tukalalle.
Joulun jälkeen sain tänne Suomesta vieraan kolmeksi viikoksi kun entinen työkaverini Lappeenrannasta saapaui luokseni lomailemaan. Hauskinta tässä oli se, että ei Jasminin kanssa loppuviimen edes tunnettu toisiamme, mutta kolmen yhteisen viikon jälkeen voin hetkeäkään epäilemättä todeta, että olen juuri saanut yhden uuden, kultaakin arvokkaamman ystävän! Aamulla nautittiin ihana aamupala, päivällä tehtiin asioita fiiliksen mukaan, käytiin rannalla, kierreltiin paikkoja ja otettiin aurinkoa meidän uima-altaalla. Iltaisin juotiin yhdessä teetä ja yöllä naurettiin itsemme uneen. Nuo viikot tekivät minulle kyllä enemmän kuin hyvää, en edes muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon! Käytiin myös ulkona vähän bilettämässä ja syömässä muun muassa Jamie Oliverin ravintolassa pidemmän kaavan mukaan.
Ystäväni Jeremy, jonka tapasin Couch Surfingin kautta ja joka itse kutsuu itseään minun "Aussie uncleksi", vei meitä mielttömiin paikkoihin ja niiden reissujen kautta sain myös itse nähdä Perthin ihan uudesta näkökulmasta. Minun henkilökohtaiseksi suosikki-paikaksi tuli Blue Duck -niminen kahvila-ravintola North Cottesloessa, jonka aurinkoiselta terassilta on mielettömät näkymät merelle. Hyvä kahvi ja nauttimamme Rhubarb Crumble saivat olon tuntumaan taivaalliselle! Kiertelimme Perhissä, Fremantlessa ja kävimme Perth Hills'eillä, joista ehdottomasti nimeämisen arvoisia paikkoja ovat ainakin Swan Valley, Bells Rapids, Lake Leschenaultia ja The Zig Zag Railway Gooseberryssä.
 |
| Lake Leschenaultia |
 |
| Blue Duck |
 |
| Happy day in Swan Valley; viinitiloja ja villejä kenguruita, Bells Rapids, Margaret River Chocolate Factory |
Olen myös lähentenyt kämppikseni kanssa ja kämppiksen sijaan kutsunkin häntä ehdottomasti nykyään ystäväksi. Kokkaamme yhdessä ja jaamme ilot ja surut toistemme kanssa. Myös Jasminin ollessa täällä teimme kaikki paljon asioita yhdessä ja meillä oli paljon ikimuistoisia hetkiä kun vietimme aikaa "tyttöjen kesken". Myös Jeremyn kanssa meistä on tullut todella hyviä ystäviä ja sen myötä tiedän, että minulla on täällä aina ihminen, joka on tarpeen tullessa valmis auttamaan. Olen tutustunut Couch Surfiningin kautta myös slovakialaiseen Lenkaan, jonka kanssa olimme samaan aikaan uimassa delfiinien kanssa. Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että olen löytänyt tuon kyseisen sivuston, sillä sen kautta olen tavannut mielettömiä ihmisiä sekä kokenut, kuullut ja nähnyt paljon uutta. Couch Surfing tuo matkustamisesta kiinnostuneet ihmiset yhteen taustoja, sukupuolta, ikää ja elämäntilannetta katsomatta ja sen takia se onkin mielestäni ihan huippu juttu. Myös entisen host-perheeni "uudesta" saksalaisesta Au pairista Klarasta on tullut minulle tosi läheinen ja hyvä ystävä.
Monet ihmiset varmaan menettävät hermonsa minuun koska päivästä toiseen jaksan hehkuttaa sitä, kuinka ihanaa elämä täällä Australiassa onkaan. Normaalisti ihmiset ovat innostuneita uudesta paikasta ensimmäiset viikot tai kuukaudet ja kun arki alkaa ja kaikkeen alkaa tottua, niin elämä uudessa maassa ei tunnukkaan enää niin super-ihmeelliselle. Minulla tämä on mennyt ihan päinvastoin; joka päivä tajuan rakastuvani tähän maahan enemmän ja enemmän ja ajatus siitä, etten halua enää takaisin Suomeen vahvistuu päivä päivältä. Viime viikonloppuna pyöräilin Subiacon farmers marketeille tekemään viikottaisia hedelmä ja vihannesostoksia melkein 40 asteen säässä, mutta siinä pyöräillessäni vain hymyilin yksin miettiessäni sitä, kuinka onnellinen olenkaan siitä että olen täällä. Viime viikolla juttelin myös äidin kanssa ja skype-keskustelumme aikana aloin itkemään tajutessani, että olen täällä onnellisempi kuin koskaan missään aikaisemmin. Tiedän, että tämä kaikki on suunniteltua, sillä minulla ei ennen tänne tuloa ikinä ollut ollut mitään "Australia-unelmaa", enkä edes nähnyt tätä maata mitenkään erityisen kiehtovana ja ihmeellisenä. Nyt kun tänne Au pairiuden kautta kuitenkin kerran päädyin, niin en enää halua pois. Rento elämäntyyli, rennot ihmiset, aurinko, uima-allas ja meri vaan saavat elämän täällä tuntumaan elämisen arvoiselta!
Miksi nauttia tällaisesta lomailun merkeissä vain muutama viikko vuodessa jos siitä on mahdollisuus nauttia päivittäin? Ja ihmiset jotka tähän sanovat, että ei se enää tunnu samalle jos siellä asuu ja se kaikki on jokapäiväistä, ovat ainakin minun kohdallani täysin väärässä, sillä nautin tästä magic-maasta joka ikinen päivä! Tänne lähteminen oli tähänastisista päätöksistäni suurin, mutta en ole katunut sitä hetkeäkään. Liian monet ihmiset ovat tyytymättömiä elämäänsä, mutta eivät kuitenkaan uskalla tai viitsi tehdä muutoksia sen parantamisen eteen.
So friends, remember this
"life is as you make it"
