From now on call me a govy!

Melkein kolme kuukautta farmielämää takana ja vielä reilu kuukausi edessä ennen kuin pääsen lomalle kotiin. Australia-aikanani en ole juurikaan ikävöinyt kotiin, mutta nyt kun vihdoinkin tajuan, että olen oikeasti menossa Suomeen heinäkuussa, en vaan voi edes kuvailla sitä innostusta ja iloa joka sisälläni herää. Farmi-elämä on ollut enemmän kuin antoisaa ja olen oppinut täällä lukuisia uusia taitoja, joita en varmasti olisi ilman tänne tuloa tullut koskaan oppimaan. Uskallan nyt poimia kananmunia nokkivien kanojen alta, hillitä itseni hämähäkin nähdessäni, tehdä umpeenkasvaneesta puskasta kasvimaan, ajaa nelivetoautoa ja vaihtaa autonrenkaan. Ja tätä listaa voisi jatkaa loputtomasti...

Will the cowboy

Roryn 2-vuotis syntymäpäivä ja kuorma-autokakku 

Viime aikoina olen lähinnä ollut homesteadilla ja työtehtäväni on ollut pääasiassa lastenhoitoa. Reilu kuukausi sitten tänne saapui governess itärannikolta, jonka oli tarkoitus olla täällä puoli vuotta. Tässä välissä tarkennan, että governess on ehkä vähän vanhahtava nimi "kotiopettaja-lastenhoitajalle", joka työkseen hoitaa lapsia nanny-tyyliin mutta samanaikaisesti mahdollisesti toimii myös olosuhteista riippuen opettajana. Valitettavasti tämä kyseinen henkilö päätti lähteä pois ensimmäisen viikon jälkeen, jonka vuoksi ilmapiiri oli täällä hetken todella sterssaantunut, sillä ilman governessia Nikki on vastuussa Willin kotiopetuksesta ja samalla myös kiinni kotona koko iltapäivän lapsia hoitaen. Pian tämän jälkeen sain kokea suuren yllätyksen, sillä Nikki tuli ja kysyi, josko haluaisin alkaa työskentelemään heille virallisesti, tässä tilanteessa siis governessina. En ollut osannut odottaa tätä ollenkaan; kuinka pystyisin ottamaan vastuun nuoren pojan opettamisesta jos englanti ei ole edes ensimmäinen kieleni? Australian koulutussysteemin mukaan lapset alkavat opettelemaan lukemista jo 5-vuotiaana, joten olin todella epävarma kyvyistäni edes harkita kyseisen työtehtävän vastaanottamisesta. Nikki kuitenkin sanoi, että me voisimme saada aikaan joku tilanteeseen sopiva ratkaisu niin, että myös hän olisi osittain mukana opetustehtävissä. 

Pääsiäisen suklaamunajahti herätti paljon hilpeyttä

Emänsä hylkäämä pikku-vuohi saa maitonsa tuttipullosta.

Harkitsemisen ja neuvottelun tuloksena päätin ottaa työn vastaan. Nautin elämästäni täällä, tykkään näistä pojista enemmän kuin paljon, minulla ei ole mitään suuria suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja mikä parasta; tämän myötä voisin saada täysipalkkaisen työn näissä olosuhteissa joissa olen jo melkein kolme kuukautta ollut onnellinen. Kesäkuun loppupuolella lennän reiluksi viikoksi Perthiin josta sitten lennän heinäkuun ensimmäisiksi viikoiksi Suomeen. Suomen visiitin jälkeen tulen tänne takaisin ja takaisinpaluun jälkeen tarkoitukseni on työskennellä vielä kolme kuukautta täällä, joten farmielämä osaltani jatkuu siis ainakin lokakuun loppuun saakka. Samalla saan myös hyvän mahdollisuuden unohtaa niiksi kuukausiksi rahasta huolehtimisen ja ehkä jopa säästääkin vähän rahaa tulevan varalle. Saan myös virallista työkokemusta lastenhoidosta jota voin mahdollisesti myöhemmin hyödyntää jos täältä lähdön jälkeen haluan työskennellä lasten parissa. Tämän työtehtävän vastaanotaaminen edellyttää kuitenkin kovaa työtä, sillä ennen kuin voin virallisesti aloittaa, minulla on paljon asioita hoidettavana. Minun pitää rekisteröityä yhden järjestön kautta jota varten tarvitsen working with children-kortin, Australian rikosrekisteriotteen, lääkärissä käymisen, suosittelijoita, virallisen ensiapukurssin ja ison pinon täytettyjä hakemuslomakkeita. Minun pitää myös tätä työtä varten aloittaa "oma bisnes", jota varten tarvitsen oman ABNn (Australian business number), vakuutuksen sekä olen itse vastuussa verotuksesta sun muusta. Paljon olen onneksi jo saanut asioita hoidettua, mutta paljon on vielä hoitamatta. En voi virallisesti aloittaa ennen kuin kaikki nuo asiat on järjestyksessä, joten toistaiseksi en vielä ota harteilleni koko governessin työkuvaa.

Tiedän, että kyseinen työ tulee olemaan stressaavampaa ja työläämpää, mutta samaan aikaan olen siitä todella innoissani. Saan mahdollisuuden työskennellä virallisesti lasten kanssa ja samalla tutustua vähän opettajan ammattiin. Tämän työn myöta saan ajatuksen siitä, että millaista on tehdä oikeaa, täysipäiväistä työtä lasten kanssa ja ehkä samalla myös saada ajatuksen siitä, että onko se jotain sellaista, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Tämän kokemuksen myötä uskon myös saavani huomattavasti paremmat mahdollisuudet työskennellä tulevaisuudessa lastenhoitoalalla jos se on sellaista, mitä täällä olon jälkeen haluan vielä tehdä. Innolla siis suuntaan kohti uusia kokemuksia ja haasteita!