J in the middle of nowhere

Aamulla herään ensimmäisen kerran kukon kiekumiseen, on vielä vähän hämärää. Katson kelloa, totean sen olevan neljä aamulla ja vajoan samantien takaisin uneen. 6:20 kello herättää ja on aika nousta ylös. Aamurutiinien jälkeen suuntaan taloon kahville. Kaikki muut ovat jo hereillä valmiina alkavaan päivään. Nautin siitä, että aamu on aavistuksen viileä, joten saan vetää hupparin päälle, mutta vain aamukahvin ajaksi sillä tiedän, että kohta aurinko nousee kunnolla ja lämpömittarin lukema lähentelee +40 astetta. Aamukahvin jälkeen on aika vetää host-perheeltäni syntymäpäivälahjaksi saamani bootsit jalkaan, en tajua miten joskus edes kuvittelin selviäväni täällä ilman niitä. Portille kävellessäni nappaan stetsonin naulasta ja täytän 10 litran vesikanisterin mukaanotettavaksi. Autan Kurtia pakkaamaan tarvittavat tavarat ja työkalut auton lavalle ja pian jo ajamme nelivetoautolla keskellä puskaa töyssyistä tietä kohti ensimmäistä työpistettä. Noin puoli tuntia kestävällä matkalla näemme paljon karjaa ja teen koko ajan ääneen huomioita "en oo ikinä aikaisemmin nähnyt tiikerin väristä lehmää", "ton sonnin pää näyttää ihan nallekarhulle", "kato, tolla lehmällä on kaksos-vasikat!" Kurtin on välillä vaikea ymmärtää reagointiani ja sitä miten tuollaiset asiat saavat minussa niin paljon tunteita aikaan.

Paikallinen päätie 

Yksi niistä kaikista kauniista aamuista 

Saavumme ensimmäiselle karjan juottopisteelle, jossa korjaamme aitoja. Karja kasaantuu ympärillemme uteliaana ihmettelemään mitä me oikein teemme. Noin 2500 eläimen karjasta noin 100 eläintä seisoskelee ympärillämme välillä äänekkäästi ammuen, taustamusiikille ei ole tarvetta. Kymmenen jälkeen voin jo selkeästi huomata kuumuuden ja tuntea, kuinka hiki valuu selkääni pitkin. Piikkilanka takertuu joka paikkaan kiinni ja sen kokemattomana käsittelijänä saan useita naarmuja jalkoihini. Kurt ja Nikki suosittelivat pitkien housujen pukemista, mutta en halunnut uskoa heitä, seuraavalla kerralla aijon uskoa. Puolen päivän jälkeen keitämme retkikeittimellä teetä ja nuudeleita lounaaksi. Hetken istuttuamme ajamme seuraavaan työpisteeseen johon rakennamme uutta aitaa. Kolmen aikaan iltapäivällä on aika alkaa suunnata kotia kohti. Matkalla kaadamme pari ajorataa liian lähellä olevaa puuta ja raahamme ne pois tieltä.

En malta odottaa pääseväni suihkuun. Vesi ei ole lämmintä, mutta en edes toivoisi olevan. Vesi sen kaikissa elementeissään on saanut täällä ihan uuden tarkoituksen. Se ei ole ikinä missään maistunut niin hyvälle kuin miltä se täällä maistuu ja suihku ei ole koskaan tuntunut niin hyvälle kuin miltä se täällä tuntuu, elämän pieniä iloja. Ennen illalliselle menoa käyn koneella katsomassa mitä maailmalla on tapahtunut. Käyn myös tervehtimässä hevosia auringonlaskun aikaan, tänään ei ollut aikaa ratsastukselle. Hevosia rapsuttessa ihailen laskevaa aurinkoa, se lumoaa minut joka ilta. Illallisella juttelemme niitä näitä ja ilmapiiri on rento ja mukava. Yhdeksän maissa kuulen sänkyni kutsuvan minua, joten toivotan kaikille hyvät yöt ja taskulampun valon saattelemana kävelen huoneeseeni. Matkalla pysähdyn ja nostan katseeni taivaalle. En ole missään ikinä aikaisemmin nähnyt vastaavaa öistä taivasta; se kirjaimellisesti tuikkii ja on tulvillaan käsittämättömän kirkkaita tähtiä. Sänkyyn päästyäni sammutan valot ja jään kuuntelemaan kaikkia niitä ääniä, mitkä kuuluvat ulkoa. Eläinten, lintujen ja hyönteisten yhteinen kuoro saa minut tuntemaan kuin olisin keskellä viidakkoa. Työntäyteisen ja kuuman päivän jälkeen yli kahdeksan tunnin yöunet tuntuvat taivaalliselle.

Sain toteuttaa unelmani ja pääsin ratsastamaan auringonlaskun aikaan

Jo viisi viikkoa farmielämää takana saa minut taas kerran havahtumaan siihen, kuinka nopeasti aika meneekään! Ensimmäisen viikon jälkeen luulin, että edessä olevat kolme kuukautta eivät tule koskaan päätökseensä, mutta nyt voin vain tuntea, kuinka aika juoksee kovalla vauhdilla. Ennen tänne tuloa ajattelin, että en odota tai kuvittele tulevalta farmiajaltani yhtään mitään, mutta tänne saapuessani älysin, että alitajuisesti minulla oli kuitenkin ollut odotuksia ja oletuksia siitä, millaista elämä täällä tulee olemaan. Kun ensimmäisen kerran näin huoneeni, en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Se on hyvin yksinkertainen ja alkeellinen. Ötököitä lenteli ja hämähäkki oli kutonut kunnon verkon yölamppuuni. Ennen kuin ehdin edes kunnolla avata matkalaukkuani, sen sisällä käveli jo ensimmäinen koppakuoriainen. Illallisen jälkeen Kurtin ja Nikkin kanssa jutellessani ympärillä lenti jos jonkunlaisia öppiäisiä ja säpsähtelin ja huidoin niitä hystreerisesti, mutta reagointini herätti heissä lähinnä hilpeyttä. Pieniä kumisen näkösiä liskoja käveli pitkin seiniä ja kuulin, kuinka sammakot pitivät ulkona niin kovaa meteliä, että hetken jo luulin norsulauman saapuneen pihaan. Nukkumaanmennessäni hysteerisyyteni vain kasvoi; niin paljon ötököitä, niin paljon ääniä. Olen aina pitänyt itseäni vahvana tyttönä, mutta sinä iltana vakavasti kyseinalaistin ajatuksen siitä, että tulenko selviämään tästä kaikesta.

Sviittini viidellä tähdellä

Kuitenkin jo kolmantena yönä nukuin hyvät ja sikeät yöunet enkä enää edes kiinnittänyt huomiota asioihin, joista en aluksi uskonut selviäväni. Koen sopeutuneeni tähän elämäntyyliin erittäin hyvin ja voin todeta, että nautin jokaisesta päivästäni täällä. "Työnkuvani" on todella kirjava; lasten perään katsomista, kokkaamista, puutarhatöitä, eläinten ruokkimista ja hoitamista, aitojen korjaamista, autolla ajamista... Minulla ei ole työaikoja ja teen hommia silloin kun apuani tarvitaan. Host-perheeni ei odota minun työskentelevän joka päivä kovasti; toisena päivänä saatan olla menossa aamusta iltapäivään, mutta toisena päivänä saatan saada mahdollisuuden mennä aamulla ratsastamaan, sen jälkeen syödä aamupalan, sitten tehdä vähän puutarhatöitä ja iltapäivällä ottaa rennosti kirjaa lukien. Tulen perheen kanssa hyvin juttuun ja olen iloinen siitä, että he ovat iloisia, puheliaita ja ystävällisiä ihmisiä. Juttelu käy luonnostaan eikä koskaan tule tunnetta, että pitäisi alkaa tekemään tikusta asiaa.

Ensimmäiset viikot sään puolesta olivat täällä tuskaisia; lämpätila lähentelee usein 40 astetta ja trooppinen, nihkeä ja kostea ilmasto saa sen tuntumaan entistäkin tukalammalle. Olisin usein keskellä päivää halunnut mennä nukkumaan, koska oli niin kuuma ja olo tuntui voimattomalle. Nyt olen kuitenkin jo tottunut tähän säähän eikä se enää tunnu niin energiaavievältä. Luonto on täällä monella tavalla ihmeystä herättävä. Punainen hiekka, vihreä metsä ja kirkkaan sininen taivas luovat yhdessä upean kontrastin ja kauniin maiseman. Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, niin erityisesti auringonlasku ja öinen tähtitaivas ovat asioita, joita ei voi edes selittää, ne pitää itse kokea. Perthin kuivan kesän jälkeen on ihanaa tuntea ukkosmyrskyjen voima, tuntea kuinka sen jyrinä tärisyttää maata ja nähdä, kuinka taivas välkkyy salamoista. En ole aikaisemmin nähnyt vastaavia myrskyjä. Ne tulevat, kestävät hetken ja menevät ohi. Jos pelkäisi ukkosta, niin elämä täällä voisi ajoittain olla todella pelottavaa.

Tein perheelle suomalaista pullaa jota
 kaikki yksinkertaisesti RAKASTI!
Joudun kuulemma jakamaan reseptin ja tekemään sit
ä usein vielä monta kertaa :)

Alussa kaipasin toisiaan ihmisiä ympärilleni. Kaipasin omaa take away kahvia ja merta. Ikävöin omaa aamupalaani ja mahdollisuutta soittaa kaverille ja keksiä yhdessä jotain tekemistä. Tällä hetkellä pääsääntöisesti nautin siitä, ettei minulla ole edes mahdollisuutta mihinkään edellämainituista. On ihanaa, että ei edes tarvitse miettiä meikkaamista, hiustenlaittoa tai sitä, että mitä kenkiä tänään käyttäisin. Täällä minulla ei ole edes kylpyhuoneen pikkuruista peiliä lukuunottamatta peiliä ja suurimman osan ajasta kävelen paljainvarpain. En juurikaan tienaa rahaa, mutta en sitä myöskään kuluta ja se on ehkä tunteista kaikkein parhain. Joulun jälkeen Perthissä eläessäni en enää tienannut rahaa, mutta sitä kului koko ajan ja se oli koko ajan mielessä. Täällä lähimpään kauppaan on noin 100 kilometrin matka ja Broomessa olen näiden viiden kuluneen viikon aikana käynyt kahdesti, joten rahastressi on tällä hetkellä kesälomalla.

Elämä täällä on rentoa ja stressitöntä. Ei tarvitse miettiä paikasta toiseen juoksemista ja elää ajan armolla. Herään, teen mitä käsketään ja muun ajan otan vain aikana itselleni ja teen miltä milloinkin tuntuu. Olen unelmoija ja täällä olen sen osalta parhaassa mahdollisessa paikassa. Minulla ei ole ikinä aikaisemmin ollut näin paljon aikaa omille ajatuksilleni ja usein Nikkin tai Kurtin minulle puhuessa joudun havahtumaan takaisin tähän maailmaan. Meillä onkin vitsi, että elän kahdessa eri maailmassa ja vierailen siellä toisessa hyvin usein. Esimerkiksi monesti joitakin töitä tehdessäni alan tekemään sitä mitä minun kuuluu tehdä ja samalla vajoan omiin ajatuksiini. Kohta havahdun siihen, kuinka paljon olenkin jo tehnyt ja aikaakin on kulunut pari tuntia.


Huomenna lähden "kaupunkilomalle" Broomeen ja vietän siellä pitkän viikonlopun hostellissa majoittuen. Ensimmäistä kertaa tuntuu sille, että muutama päivä jossain muualla saattaa olla ihan hyvä vaihtoehto. Ensi viikolla aloitamme cattle workin, eli kasaamme karjaa, keräämme sitä aitauksiin ja myöhemmin siirrämme lähemmäs kotipihaa odottamaan tulevaa myyntiä ja kuljetusta eteenpäin. Kyseessä tulee siis olemaan kiireinen, mutta erittäin mielenkiintoinen jakso enkä malta odottaa, että pääsen katsomaan, auttamaan ja osallistumaan tuohon kaikkeen ja näkemään miten täällä hommat oikein toimii. Paljon on jo koettu, mutta paljon on varmasti vielä koettavaa. Jään innolla odottamaa mitä tulevat kaksi kuukautta tuovat tullessaan.