Thaimaan loman jälkeen palasin takaisin Perthiin ja aloitin "normaalin elämän metsästyksen". Kävin myös ensimmäistä kertaa Margaret Riverillä, jossa osallistuin Adeventure Campille kiipeilyparini Scottin kanssa. Muutama päivä meni maaseudun rauhasta ja erilaisista aktiviteeteista melonnasta maastopyöräilyyn nauttien.
 |
| Kokkailusta ja uusien reseptien/ideoiden kokeilusta on tullut minulle entistäkin isompi juttu. |
 |
| Teetätin pinon valokuvia ja tein huoneeseeni "The Wall of Happiness" muistuttamaan minua päivittäin minulle rakkaista ihmisistä ja hyvistä muistoista. |
Vaikka lomailu onkin kivaa, nyt ihan oikeasti halusin vain elää ihan tavallista arkea, joksika itse miellän kokopäivä työn, kodin ja siihen sivuun vielä vähän vapaa-aikaa omille jutuille ja harrastuksille. Monille ihmisille (myös minulle itselleni!) nuo asiat ovat aina olleet arkipäivän itsestäänselvyyksiä, mutta tällä kertaa jouduinkin taas havahtumaan siihen, kuinka mitään ei saisi pitää itsestäänselvyytenä. Tuntui lähes mahdottomalta löytää työpaikka joka tarjoaisi täydet tunnit. Kävin useammassa haastattelussa, mutta lähes joka kerta homma kaatui siihen, ettei heillä ollut tarjota kuin noin 20 tuntia viikossa, joka ei yksinkertaisesti vain ole tarpeeksi. Ja koska minulla ei ollut työpaikkaa, en luonnollisesti voinut etsiä uutta kotiakaan, koska vuokrat täällä ei todellakaan ole halpoja. Olin kuitenkin erittäin siunattu, sillä entisen kämppikseni Donan nykyinen kämppis matkusti kotimaahansa pariksi kuukaudeksi ja Dona antoi minun majoittua hänen huoneessaan sillä aikaa.
Nuo pari kuukautta eivät todellakaan olleet henkisesti helpointa aikaa, koska halusin kovasti löytää kunnollisen työpaikan jotta pääsisin muuttamaan omaan kotiin ja saamaan jonkunlaista tasapainoa ja varmuutta elämään. Välillä stressi oli todella ottaa vallan ja kaikki ahdisti. Niinä hetkinä minun oli pakko pysähtyä ja esittää itselleni kysymys: Mitä olen oikein tekemässä? Miksi yritän kantaa kaikki huolet ja murheet omilla hartioillani vaikkei minun todellakaan sitä tarvitse tehdä? Epätäydellisenä ihmisenä sorruin yrittämään aivan liikaa omin voimin kunnes sitten pysähdyin, pistin kädet ristiin ja kerroin Isälle, etten pysty tähän yksin, en halua pystyä. Mikä helpotus ja rauha valtasikaan taas sydämmeni kun sain jättää huoleni ristin juurelle. Jumala on luvannut pitää minusta AINA huolta ja Hän kyllä tietää mitä minä tarvitsen, miksi siis tuhlaisin energiani tuloksettomaan murehtimiseen ja huolehtimiseen kun Jeesus on ne jo kantanut puolestani ristillä? Rukouksen voimalla ja luottamuksella Jumalaan selvisin epävarmoista ajoista jatkuvasti rukoillen, että Hänen tahtonsa ja suunnitelmansa saisi tapahtua minun elämässäni ja minä saisin voimaa ja uskoa sydämmestäni luottaa Hänen lupauksiinsa ja huolenpitoonsa. Ja olenko saanut rukousvastauksia? No kerronpas sitten seuraavaksi että mitä elämässäni on tällä hetkellä meneillään.
Kuukauden päivät olen ollut töissä yhdessä Perthin cooleimmista kahviloista lähellä Perthin parasta beachia. Minulla on paperille kirjoitettu sopimus, joka lupaa minulle tarpeeksi viikottaisia työtunteja. Teen töitä vain neljänä päivänä viikossa, mutta silti tunteja tulee täyteen noin 35 viikottain. Nautin joka viikko pitkästä viikonlopusta ja olen vapaalla torstaista lauantaihin. Vapaa-ajalla teen juttuja joista nautin; kokkaan, kiipeilen, käyn seurakunnassa, kahviloissa, ulkona syömässä... Ja koska minulla vihdoin on kunnon työpaikka, pääsin muutama viikko sitten muuttamaan uuteen kotiin joka on juuri sillä alueella, missä olen aina halunnut asua. Jaan kaksikerroksisen town housen kahden muun nuoren naisen kanssa, jotka molemmat vaikuttavat kivoille tyypeille. Tykkään uudesta kodistani ja vuokranikin on täysin kohtuullinen. Nautin elämästäni. Rukoilin Jumalan tahdon tapahtumista ja vastaukseksi sain enemmän ja jotain paljon parempaa kuin mitä olisin koskaan osannut edes pyytää. Ja mikä parasta, sain itse henkilökohtaisesti kokea ja oppia, kuinka Jumalan raukkauteen ja lupauksiin voi OIKEASTI luottaa.
