Happiness is normal life

Viime kerralla päivittelin vanhoja kuulumisia Thaimaaan ressun tienoilta, tällä kertaa tarkoitus on vähän valottaa mitä tämänhetkisessä elämässäni oikein tapahtuu.

Thaimaan loman jälkeen palasin takaisin Perthiin ja aloitin "normaalin elämän metsästyksen". Kävin myös ensimmäistä kertaa Margaret Riverillä, jossa osallistuin Adeventure Campille kiipeilyparini Scottin kanssa. Muutama päivä meni maaseudun rauhasta ja erilaisista aktiviteeteista melonnasta maastopyöräilyyn nauttien.

Kokkailusta ja uusien reseptien/ideoiden
kokeilusta on tullut minulle entistäkin isompi juttu.

Teetätin pinon valokuvia ja tein huoneeseeni "The Wall of Happiness"
muistuttamaan minua päivittäin minulle rakkaista
ihmisistä ja hyvistä muistoista.

  Vaikka lomailu onkin kivaa, nyt ihan oikeasti halusin vain elää ihan tavallista arkea, joksika itse miellän kokopäivä työn, kodin ja siihen sivuun vielä vähän vapaa-aikaa omille jutuille ja harrastuksille. Monille ihmisille (myös minulle itselleni!) nuo asiat ovat aina olleet arkipäivän itsestäänselvyyksiä, mutta tällä kertaa jouduinkin taas havahtumaan siihen, kuinka mitään ei saisi pitää itsestäänselvyytenä. Tuntui lähes mahdottomalta löytää työpaikka joka tarjoaisi täydet tunnit. Kävin useammassa haastattelussa, mutta lähes joka kerta homma kaatui siihen, ettei heillä ollut tarjota kuin noin 20 tuntia viikossa, joka ei yksinkertaisesti vain ole tarpeeksi. Ja koska minulla ei ollut työpaikkaa, en luonnollisesti voinut etsiä uutta kotiakaan, koska vuokrat täällä ei todellakaan ole halpoja. Olin kuitenkin erittäin siunattu, sillä entisen kämppikseni Donan nykyinen kämppis matkusti kotimaahansa pariksi kuukaudeksi ja Dona antoi minun majoittua hänen huoneessaan sillä aikaa.

 Nuo pari kuukautta eivät todellakaan olleet henkisesti helpointa aikaa, koska halusin kovasti löytää kunnollisen työpaikan jotta pääsisin muuttamaan omaan kotiin ja saamaan jonkunlaista tasapainoa ja varmuutta elämään. Välillä stressi oli todella ottaa vallan ja kaikki ahdisti. Niinä hetkinä minun oli pakko pysähtyä ja esittää itselleni kysymys: Mitä olen oikein tekemässä? Miksi yritän kantaa kaikki huolet ja murheet omilla hartioillani vaikkei minun todellakaan sitä tarvitse tehdä? Epätäydellisenä ihmisenä sorruin yrittämään aivan liikaa omin voimin kunnes sitten pysähdyin, pistin kädet ristiin ja kerroin Isälle, etten pysty tähän yksin, en halua pystyä. Mikä helpotus ja rauha valtasikaan taas sydämmeni kun sain jättää huoleni ristin juurelle. Jumala on luvannut pitää minusta AINA huolta ja Hän kyllä tietää mitä minä tarvitsen, miksi siis tuhlaisin energiani tuloksettomaan murehtimiseen ja huolehtimiseen kun Jeesus on ne jo kantanut puolestani ristillä? Rukouksen voimalla ja luottamuksella Jumalaan selvisin epävarmoista ajoista jatkuvasti rukoillen, että Hänen tahtonsa ja suunnitelmansa saisi tapahtua minun elämässäni ja minä saisin voimaa ja uskoa sydämmestäni luottaa Hänen lupauksiinsa ja huolenpitoonsa. Ja olenko saanut rukousvastauksia? No kerronpas sitten seuraavaksi että mitä elämässäni on tällä hetkellä meneillään.

Kuukauden päivät olen ollut töissä yhdessä Perthin cooleimmista kahviloista lähellä Perthin parasta beachia. Minulla on paperille kirjoitettu sopimus, joka lupaa minulle tarpeeksi viikottaisia työtunteja. Teen töitä vain neljänä päivänä viikossa, mutta silti tunteja tulee täyteen noin 35 viikottain. Nautin joka viikko pitkästä viikonlopusta ja olen vapaalla torstaista lauantaihin. Vapaa-ajalla teen juttuja joista nautin; kokkaan, kiipeilen, käyn seurakunnassa, kahviloissa, ulkona syömässä... Ja koska minulla vihdoin on kunnon työpaikka, pääsin muutama viikko sitten muuttamaan uuteen kotiin joka on juuri sillä alueella, missä olen aina halunnut asua. Jaan kaksikerroksisen town housen kahden muun nuoren naisen kanssa, jotka molemmat vaikuttavat kivoille tyypeille. Tykkään uudesta kodistani ja vuokranikin on täysin kohtuullinen. Nautin elämästäni. Rukoilin Jumalan tahdon tapahtumista ja vastaukseksi sain enemmän ja jotain paljon parempaa kuin mitä olisin koskaan osannut edes pyytää. Ja mikä parasta, sain itse henkilökohtaisesti kokea ja oppia, kuinka Jumalan raukkauteen ja lupauksiin voi OIKEASTI luottaa.

"Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?

Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?

Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."  
(Matt. 6: 25-34)

Holiday In Delicious Thailand

Long time no see... Viimeisemmästä kirjoituksesta on niin kauan aikaa, etten edes häpeältäni kehtaa ajatella koko asiaa. Elämä täällä rullaa kuitenkin oikein mallikkaasti ja nyt vihdoinkin tuntuu, että elämä on alkanut selkeytyä sen verran että voisin jopa kuvitella päivittäväni blogiani silloin tällöin! Kaikenlaista on mahtunut viimeisiin kuluneisiin kuukausiin, joten aloitan siitä mihin viimeksi jäin ja päivitän tämän hetkisiä kuulumisia seuraavassa kirjoituksessani.

Lokakuun lopussa sanoin hyvästit Broomelle ja omalle Country-perheelleni. En olisi osannut odottaa, että hyvästien jättäminen tulisi olemaan niin vaikeaa. Vaikka olin jo jonkun aikaa innolla odottanut takaisinpääsyä Perthiin ja kaupunkielämään, niin Broomesta lähteminen ja erityisesti perheelle hyvästien jättäminen nosti paljon enemmän tunteita pintaan kuin esimerkiksi lähtö Suomesta Australiaan puolitoista vuotta sitten. Samaan aikaan kuitenkin sydämmessäni tiesin, että nyt on minun aikani siiryä elämässä eteenpäin. Elezovichin perheellä tulee aina olemaan paikka sydämmessäni ja rakkauteni noita kahta suurenmoisen ihanaa poikaa kohtaan ei tule koskaan katoamaan. Ikävöin heitä silti päivittäin.

Broomesta lähdön jälkeen vietin vajaan viikon Perthissä. Muutama päivä hujahti ohi hetkessä yrittäessäni hoitaa asioita, tehdä ostoksia ja yksinkertaisesti asettua tänne taas kodiksi. Käsittämättömän pian Thaimaaseen lähdön päivä koitti ja kello 4 iltapäivällä tajusin, että olen OIKEASTI lähdössä kahden tunnin päästä lentokentälle joten olisi varmaan parempi alkaa pakkaamaan ja valmistautumaan matkaan.

Huolimatta siitä, etten käyttänyt matkaan valmistautumiseen muutamaa tuntia enempää aikaa, kaikki sujui kuitenkin mukavasti ja seuraavana aamuna löysin itseni Bangkokin lentokentältä. Ensimmäiset 8 päivää vietin yksin tuossa mielettömässä ja ainutlaatuisessa suurkaupungissa. Koska en ollut laisinkaan valmistautunut koko matkaan, otin jokaisen päivän yksi kerrallaan ja menin täysin fiiliksen mukaan. Pääasiassa nautin halvoista hieronnoista ja hoidoista, shoppailusta muutamista nähtävyyksistä ja kulttuurikokemuksista ja mikä tärkeintä; TAIVAALLISESTA RUUASTA! Thaimaalainen ruoka on siis jotain käsittämätöntä. Se yksin riittäisi minulle syyksi palata takaisin tuonne makuja täynnä olevaan ihmeelliseen maahan. 8 päivää hujahti ohi hetkessä. Niiden aikana sain taas tajuta, kuinka ihanaa onkaan matkustaa yksin. Majoituin tosi kivassa hotellissa, joka sijaitsi hyvällä ja keskeisellä paikalla. Oli ihanaa saada koko huone vain itselleni, nauttia iltaisin vaahtokylvyistä ja hyvästä musiikista ja tehdä asioita ihan täysin oman fiiliksen mukaan. Yksinmatkustaminen jatkuu siis myös tulevaisuudessakin.

Reilun viikon omastaolostani nauttimisen jälkeen olin kuitenkin taas valmis palaamaan "sosiaaliseen elämään", erityisesti silloin, kun sain aloittaa sen itselleni kaikkein rakkaimman ihmisen, eli äidin kanssa.  Äiti ja hyvä joukko sukulaisia ja muita tuttuja saapauivat myös Thaimaaseen viettämään enoni Tepin syntymäpäivää, jota suuntasimme viettämään kaikki yhdessä Pattayalle. Vaikkakaan en henkilökohtaisesti kyseisestä paikasta paikkana tykännyt yhtään, niin viikko siellä oli kuitenkin suurenmoista ilon ja rakkauden aikaa. Oli niin ihanaa nähdä rakkaita ja tärkeitä ihmisiä pitkästä aikaa ja viettää aikaa yhdessä. Toisella puolella maailmaa asuessa sitä oppii arvostamaan tärkeiden ihmisten olemassaoloa ihan uudella tavalla.

Pattayalla aika meni lähinnä hengaillessa ja rentoutuessa. Otettiin aurinkoa, shoppailtiin, käytiin hieronnoissa ja hoidoissa, shoppailtiin ja otettiin aurinkoa vähän lisää ja mikä parasta; yksinkertaisesti vain nautittiin yhdessäolosta. Kävin myös thaimaalaisen ruuan kokkaus-kurssilla, joka oli ihan huippu kokemus! En olisi koskaan osannut olettaa, että niin herkullinen ruoka voi valmistua todella helposti ja lyhyessä ajassa kun vain raaka-aineet ovat kohdallaan. Itse varsinainen syntymäpäiväjuhla onnistui myös hyvin ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Juhlapäivänä sain myös tietää, että minun tehtävänäni oli juontaa juhla. Siitä huolimatta etten ollut valmistautunut siihen laisinkaan etukäteen se meni hyvin ja hauskaa riitti!

Vajaan kolmen viikon loma Thaimaassa tuli kuitenkin päätökseensä niin kuin kaikkilla lomilla on tapana. Ikimuistoisen ajan ja hyvästien jälkeen palasin takaisin Perthiin ainakin 10 hieronnassa käyneenä kantaen mukanani yli 40 kiloa matkatavaroita, sydän täynnä hyviä muistoja. Vaikka en ikinä aikaisemmin ollut haaveillut Thaimaan matkasta tai edes ajatellut, että se olisi maa jossa ehkä joskus haluaisin käydä, niin tämä matka muutti ajatukseni kyseistä maasta kuitenkin ihan täysin ja tuskin maltan odottaa, että pääsen sinne uudelleen!

Work hard play calm

Vaikka elämäni täällä onkin pääasiassa ollut farmi-elämää, niin olen siitä huolimatta vapaapäivinäni päässyt nauttimaan myös Broomen town-elämästä. Työjaksoni menevät niin, että teen töitä 10 päivää ja sen jälkeen saan 4 päivää vapaata. Vapaapäivikseni ajan aina Broomeen, jossa vietän kolme yötä hostellissa majoittuen. Olen löytänyt kivan ja tosi viihtyisän hostellin jossa joka kerta vapaapäivinäni majoitun. Siellä olen tavannut myös paljon uusia ihmisiä ja muutaman kanssa meistä on tullut tosi hyviä ystäviä. 

Normaalisti kymmenen päivän työputken jälkeen olen aika väsynyt, joten vapaapäiväni vietän pääasiassa vain rentoutuen. Teen ostoksia, rentoudun rannalla, luen kirjaa, katson elokuvia ja kirjoitan päiväkirjaa, pääasiassa teen siis asioita joihin minulla ei täällä farmilla ole mahdollisuutta tai aikaa. Olen löytänyt Broomesta myös tosi kivan seurakunnan, jonka Sunday servicestä on muodostunut  vapaapäivieni ehdoton kohokohta. Siellä olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja minut on otettu vastaan paremmin kuin hyvin. Seurakunnassa saan ihan ihmeenlailla energiaa ja sen avulla jaksankin taas tehdä töitä seuraavat kaksi viikkoa. 

Siitä huolimatta että yleensä vietän vapaapäiväni vain rentoutuen, on mukaan kuitenkin mahtunut myös uusia kokemuksia ja ikimuistoisia hetkiä. Yksi mielenkiintoisimmista tapahtumista on varmastikkin oikea rodeo, jota olin katsomassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Kyseinen tapahtuma koostui useista erilaisista osioista; pukittelevilla härillä ja hevosilla ratsastamisesta, karjan ohjaamisesta, siirtämisestä ja kasaamisesta, lassoamisesta ja vaikka mistä muusta. Kokonaisuudessaan rodeo oli todella ainutlaatinen kokemus, sillä aikaisemmin oikeasti luulin, että niitä on vain vanhoissa elokuvissa!

Yksi lauantaipäivä meni laukkakisakauden päätöskisoissa ja se oli ehdottomasti yksi parhaimmista vapaapäivistäni täällä! Kaunis aurinkoinen päivä, paljon viimeisenpäälle laittautuneita kauniita ihmisiä, hilpeä tunnelma, leikkimielistä totoamista (vai miten sitä pitäisi kutsua), kylmää juomaa ja mikä tärkeintä; hyvää seuraa! Vietittiin ikimuistoinen päivä hyvällä porukalla nauraen ja nauttien. Päivä sai myös täydellisen päätöksen, sillä sain kutsun illalliselle, jonka ystäväni Ksenjan vuokraisäntä järjesti. Kansainvälisellä porukalla nautittiin illallisesta, joka koostui eri maiden perinneruuista. Ruoka oli taivaallista ja seura taas kerran erinomaista. Ksenjan tapasin ensimmäisen kerran yhdessä toisessa hostellissa Broomessa ja meistä tuli pian tosi hyviä ystäviä. Ksenja on venäläis-saksalainen tyttö joka on yksi niistä ihmisistä kenen kanssa yksinkertaisesti vaan "klikkaa" ja muutaman kuukauden ystävyyden jälkeen tuntuu kuin oltaisi tunnettu toisemme jo useita vuosia. Reilu kuukausi sitten Ksenja lähti Darwiniin, mutta tullaan varmasti pian taas näkemään toisemme koska ollaan molemmat suuntaamassa seuraavaksi Perthiin.

Hostellissa olen tavannut myös aivan ainutlaatuisen ja ihanan australialaistytön Kendran, kenen kanssa olen saanut jakaa lukuisia hetkiä ja hyviä keskusteluja. Meitä molempia yhdistää suuri rakkaus ruokaan, joten lähes joka kerta vietetään aikaa kokkailun ja syömisen merkeissä! Yksi lauantaipäivä käytiin myös paikallisella mangofarmilla, jossa nautittiin rauhallisesta tunnelmasta, jazz-musiikista ja mangosorbeteista. Viime viikolla käytiin myös ihastuttavassa italailaisessa ravintolassa ja tuon 3-ruokalajin illallisen jälkeen voin sanoa, että kyseinen ravintola on ehdottomasti paras italialainen missä olen koskaan käynyt! 

Paljon olen viettänyt aikaa myös Cable Beachillä, jossa olen nauttinut lukuisista kävelyistä auringonlaskun aikaan, picniceistä kavereiden kanssa ja muuten vain rentoutumisesta. Joka ilta lukuisat ihmiset kokoontuvat rannalle ihailemaan ainutlaatuista auringonlaskua johon on mahdonta kyllästyä! Viime sunnuntaina Cable beach rakkauteni kasvoi ihan uusiin ulottuvuuksiin, sillä minut kastettiin siellä merkkinä siitä, että sydämmeni kuuluu Jeesukselle nyt ja aina. Tuo päivä oli ehdottomasti yksi ikimuistoisimmista ja onnentäyteisimmistä päivistäni tähänastisessa elämässäni.