Life in The Northern WA

En ole päivitellyt blogiani niin aktiivisesti kuin on ollut tarkoitus, joten viimeisenä iltana ennen lomaani ajattelin kasata tällaisen kuvapainotteisen päivityksen. Kuvat puhuu mielestäni aika hyvin puolestaan, joten niiden kautta on varmasti mahdollisuus saada edes pieni käsitys siitä, että mitä viimeiset 106 päivää ovat pitäneet sisällään. Tunnelmat lähdöstä ovat tosi ristiriitaiset, koska elämä täällä on ihan omaa luokkaansa. Olen oppinut ja oivaltanut käsittämättömän määrän asioita, luonut erityisen suhteen näihin kahteen pieneen, rakkaaseen poikaan joita olen työkseni hoitanut sekä oppinut näkemään luonnon ja sen monimuotoisen kauneuden ihan uusin silmin. Toisaalta en halua murehtia lähtöäni liikaa sillä tiedän, että jo reilun kuukauden päästä olen takaisin täällä.Parasta tässä kaikessa on se, että koko seikkailuni ajan olen saanut tuntea itseni siunatuksi ja rakastetuksi, Jumala on pitänyt minusta parempaa huolta kuin mitä olisin koskaan voinut edes pyytää!

Billy-goat tuli tervehtimään Rockyä.

Farmari ja sen työkaverit.

Cattle-work vauhdissa. Olin katsomassa Nikkiä ja seuraamassa, kuinka se totutti karjaa paikasta a paikkaan b siirtämiseen. Ihan mieletöntä nähdä, kuinka nämä ihmiset ovat valmiita näkemään vaivaa ja käyttämään aikaa tällaiseen valmistelevaan työhön vain sen takia, että karja oppisi liikkumaan oikealla tavalla ja siten "tositoimissa" säästymään hämmennykseltä ja stressiltä. Sen jälkeen kun on nähnyt kaiken tämän ja kuullut lukuisat keskutelut ja pohdinnat eri tavoista työskennellä eläinten kanssa tiiminä olen tajunnut, kuinka lihakarjan pitäminen on kaikkea muuta kuin dollarin kuvia farmareiden silmissä. Näistä eläimistä oikeasti välitetään ja niiden hyvinvointiin panostetaan!

Tuumaus-tauolla

Onnellinen lehmä.

Kun neljän jälkeen iltapäivällä on aika pistää kanat ja kukot takaisin kanalaan niin päivittäin hymyillen mietin päässäni, että jos joku nyt kysyisi, että mikä on lempieläimeni, niin sanosin kana. Nämä eläimet ovat vaan ihan käsittämättömiä persoonia ja voisin viettää päivän niiden aitauksen reunalla istuen ja niitä seuraten. Aamulla kun päästämme ne kanalasta ulos, kaikki ovat valmiina menemään ulos ja tutkimaan lähiympäristöä. Kuitenkin jo reilusti ennen neljää koko poppoo on odottamassa meitä portilla valmiina menemään takaisin "kotiin". Portilta kanalaan kävellessä koko kanalauma seuraa meitä meidän ympärillä koko matkan sisälle kanalaan asti, jonne ne sitten mielellään jäävät viettämään yönsä turavallisesti.

Tämä on yksi meidän suloisista junnu-kanoista, jotka kuoriutuivat sopivasti Pääsiäisen aikaan.

Mr. Fancy pants on kanalauman uusin mies-vahvistus

 

Miss Piggyn ensimmäiset porsaat. Ja ne oli (ja on vieläkin!) yksi suloisimmista näyistä mitä olen ikinä 

nähnyt!

Veljesten leikkihetki.

Yksi sunnuntai oltiin poikien kanssa piknikillä ja meidän seuraan liittyi ei niin toivottu yllätysvieras Miss Piggy, joka söi meidän eväät paljon lupia kyselemättä.

Kaupunkilapset kiipeilee kiipeilytelineissä, me kiipeillään puissa.

Tarkoitukseni oli kuvata kukkaa mutta jostain syystä tämä pieni hurmuri saikin kameran huomion.

The Boy Of The Outback

Tää oli kyllä yksi jännittävimmistä matkoista ikinä. Ajettiin myöhään iltapäivällä Nikkin kanssa kotiin Nikkin veljen ja sen vaimon autolla kunnes puolivälissä matkaa huomattiin, ettei auton valot toimineet. Siinä sitten yritettiin kuun valossa pysyä turvallisesti tiellä. Pian huomattiin, että tien varressa oli rekka pysäköitynä ja hitaasti pysähdyttiin selvittämään, että mistä tässä on kyse. Oli kyllä hiukan pelottavaa kun kaikki oli vaan niin pimeää ja kun asutaan tällä -keskellä ei mitään- missä liikenne on aika satunnaista ja puhelimet ei toimi. Lisäksi olen kuullut lukuisia tarinoita siitä, kuinka joku on joskus pysähtynyt auttamaan jotain muka avuntarpeessa olevaa ja loppujuen lopuksi tullut ryöstetyksi yms. Luotin kuitenkin Nikkiin ja pian selvisi, että rekasta oli loppunut ilmeisesti bensa jonka suhteen meistä ei kuitenkaan ollut hirveästi apua. Mutta koska oli jo myöhä ja pimeä, niin tapoihin täällä ei kuulu jättää ketään pulaan, oltiin siis aika ongelmallisessa tilanteessa (täällä kun ei ole edes puhelinkenttää että voisi tarvittaessa soittaa apua). Kuitenkin kuin siunauksesta nähtiin kohta edessä tulevan auton valot ja paikalle ajoi Kurt, joka oli tullut etsimään meitä koska ei oltu tultu ajoissa kotiin. Kurt lupasi palata kotiin ja hakea polttoainetta kyseiselle rekalle ja siinä samassa letkassa me päästiin myös pimeässä takisin kotiin toisen auton johdattamana. Vaikeuksien ja jännittävän matkan jälkeen päästiin siis turvallisesti kotiin!

Cable Beach

Ensimmäisillä kerroillani Cable Beachilla käydessäni en osannut nähdä sitä mieletöntä, upeaa ja kuuluisaa paikkaa, joka on useampaan kertaan listattu koko maailman parhaiden rantojen kärkipäähän. Kuitenkin jo muutaman kerran jälkeen silmäni alkoivat avautua sille kauneudelle, jonka kohtaan nykyään joka kerta sinne päästyäni riippumatta säästä tai vuorokaudenajasta. Tässä paikassa on vaan jotain vangitsevaa ja erityistä joka saa minut rakastumaan siihen joka kerta enemmän ja enemmän. En osaa edes kuvailla sitä, se on jotain mikä pitää vain itse kokea. 

Beach Polo

sTäällä järjestetään myös päivittäin sunset-kameliratsastuksia.

Reilu kuukausi sitten olimme Nikkin ja poikien kanssa viikon School Campillä, joka järjestettiin ihan Cable Beachin vieressä. Päivät oli tosi täysiä eikä vapaa-aikaa juurikaan jäänyt. Halusin kuitenkin ottaa sijainnista kaiken mahdollisen irti, joten heräsin aamulla viiden jälkeen lenkille ja lenkin alkuaikana rannalla oli vielä pimeää. Kun lenkin aloittaa kuun valossa ja lopettaa sen auringon sarastessa, ei uuteen päivään voisi paljon paremmalla tavalla herätä. Yleensä kuuntelen lenkillä aina musiikkia, mutta hiljaiset aamut rannalla ja vain rantaat tulevat aallot taustaääninä ovat hetkiä, joissa ylimääräiselle musiikille ei riitä tilaa.

Kuun valon jälkeen taivas sai kauniin violetin värin ennen varsinaista päivänvaloa.

Ja näiden auringonlaskujen johdosta tämä paikka on ansainnut kuuluisuutensa.

Kylmä siideri ja auringonlasku Cable Beachillä on ehdottomasti yksi mielettömimmistä asioista ikinä!