There's no smoke without fire

Niin on aika taas ehtinyt vierähtää sellaisella vauhdilla ja niin paljon asioita on tapahtunut, etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin. 9 viikkoa lomalta paluun jälkeen olen ehtinyt tehdä töitä ja enää 5 jäljellä ennen kuin on taas aikani palata takaisin Perthiin. Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet tunteita ja tapahtumia täynnä ja saan koko sydämmestäni olla kiitollinen Taivaan Isille jonka siunauksen ja rakkauden olen saanut tuntea ja kokea päivittäin.

Ensimmäiset pari viikkoa työntouhussa meni mukavasti ja kaikki suhteellisen hyvin. Pääsin koulu-juttuihin hyvin mukaan ja aikaisemmin haasteelliselta tuntunut opettaminen alkoi muuttua mieluisaksi puuhaksi. Willin aikaisemmin hieman haasteellinen asenne koulunkäyntiin on parantunut parantumistaan ja sen seurauksena kouluhuoneessa on vallinnut aikaista huomattavasti iloisempi ja hilpeämpi tunnelma. Poikien kanssa kaikki menee hyvin ja suhde meidän välillä on kehittynyt entisestään, näistä pojista on tullut minulle todella tärkeitä ja rakkaita!

Parin viikon jälkeen elämä täällä koki täyskäännöksen, sillä sain tosi elämässä nähdä vanhan sanonnan merkityksen siitä, kuinka "tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä". Aluksi pieni, kaukana oleva, suhteellisen harmittomalta vaikuttava maastopalo kasvoi muutamassa päivässä hengenvaaralliseksi ja todella tuhoisaksi hirviöksi, jonka seurauksien kanssa kamppailemme päivittäin vielä pitkään. Maastopalo kasvoi muutamassa päivässä niin suureksi, että sen kontrolloiminen ihmisvoimin oli mahdotonta; liekit olivat useita metrejä korkeat, tulirintama 15 kilometriä pitkä ja kovan tuulen seurauksena tuli levisi 40 kilometriä vain kahdessa päivässä. Aluksi harmittomalta vaikuttava palo osoittautui vakavaksi ja pelottavaksi viholliseksi ja muutama päivä sen alkamisen jälkeen jouduimme kohtaamaan todellisuuden; olimme kirjaimellisesti kontrolloimattoman tulen piirittäminä joka voimakkaan tuulen takia levisi käsittämättömällä vauhilla. 3 päivän ajan saimme avuksemme useita vapaapalokuntalaisia, jotka tekivät parhaansa sen eteen, että saisimme edes kotipihan säästettyä palolta. 

Usean päivän ilma oli savusta samea, haju oli kamala ja aiheutti voimakasta pahoinvointia. Muistan heränneeni keskellä yötä voimakkaaseen savun hajuun ja ulos mennessäni sain pilkkopimeässä yössä nähdä yhdeltä suunnalta tulesta kirkkaan puinaisen taivaan.  Sinä yönä pelkäsin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni henkeni puolesta ja keskellä yötä vain rukoilin Jumalalta, että säästyisimme tulelta. Pahimpina aikoina tulirintama oli vain 500 metrin päässä kotipihasta. Aloimme polttamaan aluetta kotipihan ympäriltä jotta kun "oikea palo" ennättäisi niille alueille, siellä ei olisi enää mitään mitää palaa, joten tulen olisi pysähdyttävä siihen (en tiedä miksikä tätä Suomessa kutsutaan, mutta englanniksi se on " Back burning"). Tällä keinoilla saimme kuin saimmekin kotipihan ja sen lähialueen säästettyä säästyen samalla myös itse mahdolliselta evakuoinnilta. Viimeinkin rukouksiin vastattiin, sääolosuhteet alkoivat parantua ja lopputuloksena kotipiha säästyi. 180 000 hehtaarin maista kuitenkin 95% paloi ja luonnollisesti sen mukana myös yli 4000 eläimen laidunalueet. 

Tämän episodin seuraksena aika täällä on ollut todella kiireistä, työntäyteistä ja stressaavaa. Perhe, jolle teen töitä on ollut kuitenkin todella onnekas saadessaan paljon apua ja tukea perheeltään, ystäviltään, tutuiltaan mutta myös tuntemattomilta. Ihmiset ovat tulleet tänne useiksi viikoiksi auttamaan ja tuntemattomat ihmiset ovat myötätunnon osoittaimisen lisäksi auttaneet myös konkreettisesti; jotkut tuntemattomat ihmiset ovat tilanteesta kuultuaan lahjoittaneet muun muassa heinää ja olleet valmiita kuljettamaan sen tänne ilmaiseksi 800 kilometrin päästä!

Tästä kokemuksesta palautuminen on vienyt paljon aikaa ja energiaa jokaiselta täällä olleelta ja näin tulee jatkumaan vielä pitkään. Kuivan kauden takia kasvillisuus ei vielä kasva, joten karjalla on normaalia huomattavasti haastavammat ajat edessä seuraavan sadekauden alkuun asti, jonka voi olettaa alkavan joulukuun puolenvälin paikkeilla. Pitkät päivät ja vaikeat olosuhteet eivät ole tarjonneet helpointa mahdollista elinympäristöä, mutta samaan aikaan olemme kaikki saaneet havahtua siihen, kuinka tärkeää on "pelata yhteen yhtenä tiiminä" ja kuinka tärkeitä ja kallisarvoisia ne ihmiset, jotka todella välittävät ja rakastavat, oikeastaan ovatkaan! Henkilökohtaisesti olen saannut myös kokea erityisen siunauksen, voiman ja tuen jonka olen saanut Jumalalta vastauksina rukouksiini. Olen useampaan kertaan miettinyt, kuinka onnekas olenkaan sillä yksin uskoni avulla olen jaksanut päästä eteenpäin näinä vaikeina aikoina helpommin kuin olisin koskaan osannut odottaa. 

Elämä täällä kuitenkin jatkuu, vaikkakaan ei kyllä ihan entiseen tapaansa. Koska tämän kerran postaus ei ehkä ollut iloisin mahdollinen, yritän palata pian asiaan iloisimmissa merkeissä, sillä viimeiseen pariin kuukauteen on vaikeuksien lisäksi mahtunut myös paljon hymyn huulille nostattavia tapahtumia.

Hip Hey Holiday!

Reilu 5 viikon loma alkaa olla takanapäin ja paluu arkeen on enää yhden yön päässä. Aika meni taas tapansa mukaan kiitämällä, mutta siihen mahtui kuitenkin paljon monenlaisia kivoja juttuja joiden avulla jaksaa taas palata työntouhuun. 

Aloitin lomailun viettämällä 10 päivää Perthissä, jossa nautin tuosta lempikaupungistani ystävieni kanssa aikaa viettäen ja Perthissä olevia tavaroitani selvittäen. Entinen kämppikseni, nykyinen hyvä ystäväni Dona majoitti minut luokseen koko tuoksi ajaksi ja teki ajastani siellä kaikinpuolin mukavan. Sain siis nauttia hyvästä seurasta ja Donan kokkaamista ihanista srilankalaisista carryistä (ja syödä niitä perinteisesti haarukoiden ja veitsien sijaan sormin, joka on ihan mun lempijuttu!). Vietin muutaman päivän saksalaisen ystäväni Klaran kanssa, joka lähti takaisin kotimaahansa heti muutama päivä Perthiin menoni jälkeen. Näin myös Jeremyä monta kertaa ja sain tällä kertaa myös tutustua niiden koko perheeseen ja he ovat kaikki kyllä ihan huippu porukkaa! Sain myös kuulla, kuinka minulla tulee kuulemma aina olemaan toinen perhe Australiassa joka lämmitti mieltäni enemmän kuin paljon. Kävin myös moikkaamassa edellistä Au pair-perhettäni, jonne oli vain muutama viikko ennen visiittiäni syntynyt suloiset pienet kaksospojat. Perthissä aika meni siis pääasiassa ystävistä, hyvästä ruuasta ja ennen kaikkea tuosta ihanasta kaupungista nautiskellen. Kun Perthiin laskeuduttua pääsin lentokoneesta ulos, tunne oli sanoinkuvailematon. Tuntui kuin olisin tullut kotiin. Perthissä oloni aikana tunne siitä, että se on se kaupunki jonne haluan muuttaa kolmen kuukauden Broomessa oloni jälkeen vahvistui entisestään.

Seuraavaksi olikin aika suunnata kohti Suomea, jonne matkustamiseen kului lähes 30 tuntia, 9 tunnin vaihto-aika Hong Kongissa lukuunottaen. Matka oli pitkä ja väsyttävä, mutta ehdottomasti kotiinpääsemisen arvoinen! Kun lentokone alkoi laskeutua ja katselin ulos ikkunasta, kaikki näytti niin pienelle! Joka puolella oli vain paljon vihreää metsää ja rakennusalueet oli paljon pienempiä verrattuna siihen mihin täällä on tottunut. Lentokentällä minua odotti äiti, Jarkko ja Eppu (jota en ollut nähnyt ikuisuuteen!). Siitä lähdimme ajamaan Jyväskylään jossa vietin ensimmäiset päiväni Jarkon luona majoittuen. Jo ensimmäisenä iltana sairastuin pahemman kerran ja oksenin taukoamatta läpi yön ja puolet seuraavasta päivästä. Olo oli sanoinkuvailemattoman kamala, mutta onneksi parin päivän jälkeen aloin voida jo paremmin. Ensimmäiseksi viikonlopuksi ajoimme äitin kanssa Lappeenrantaan, jossa näin sukulaisia, Jasminia joka aikaisemmin tänä vuonna oli käymässä luonani Australiassa sekä Marttaa, jonka lähimmäisenä toimin seurakunnan lähimmäis-vapaaehtoistyön kautta Lappeenrannassa asuessani. Kävin myös moikkaamassa vanhoja työkavereita entisellä työpaikallani. Lapeenrannassa pääsin myös ajamaan ensimmäistä kertaa vesiskootterilla, joka oli ihan parasta!

Yli puolet ajastani vietin siellä "oikeassa kotona" Viitasaarella, jossa näin myös sukulaisia, kavereita ja mikä parasta; vietin aikaa perheeni kanssa. Lapsuudenkotini on ehdottomasti lempipaikkani ja siellä oleminen on vaan jotenkin ihan paras tapa viettää aika ja ladata akkuja. Vuoden poissaolon jälkeen osasi Suomea katsoa ihan uusin silmin. Kaunis luonto, ruisleipä ja sauna sekä muut suomalaiset perusjutut saavat minut hetkeäkään epäilemättä sanomaan, että olen ylpeä kotimaastani ja siitä että olen suomalainen. 3 Viikkoa Suomessa menivät kuin siivillä ystäviä tavatessa, sukulaisten luona kyläillessä ja perheen kanssa aikaa viettäessä. Viimeiseksi viikonlopuksi suuntasin pääkaupunkiseudulle, jossa ensimmäisen yön vietin Epun luona Vantaalla ja viimeisen yön Maijan luona Espoossa. Viime maanantaina aikaisin aamuna oli aika ajaa lentokentälle ja sanoa hyvästit Suomelle, tälläkin kertaa  rakkaimman serkkuni saattelemana. 

Suomalainen luonto, sauna ja lakujätski on
ehdottomasti Suomen parhaimmistoa!

Hirvenkäristystä perheen kanssa,
tästä ei voi asiat paljon paremmaksi päästä!

Koti ja emännät

Virallinen lomakuva

5 kiloa mansikkaa!

Matkalla Australiaan nautin 4 päivän mini-lomasta Singaporessa, jossa en ollut koskaan aikaisemmin päässyt käymään. Tällä kertaa jouduin vaihtamaan matkan aikana lentokonetta kahdesti, ensimmäisen kerran Frankfurtissa ja toisen kerran Kuala Lumpurissa. Kaksi viimeistä lentoa lensin Malaysia Airlinessillä ja hengissä selvittiin! Singaporeen saavuin aikaisin tiistai-aamuna ja otin lentokentältä junan kaupunkiin. Singaporen julkinenliikenne, erityisesti MRT (junaverkosto) toimii älyttömän hyvin ja normaalisti hinnakkaiden taksien ja airport shuttlien sijaan pääsin määränpäähäni junalla, joka tuli kokonaisuudessaan maksaamaan alle 2 dollaria!

Noin tunnin suunnistamisen jälkeen noin 50 kiloa matkatavaroita mukananani raahaten Singaporen kuumassa ja hiostavassa säässä löysin kuin löysinkin viimein hostellille, jossa onnekseni pääsin kirjautumaan sisään muutamaa tuntia etuajassa ja siten myös heti nukkumaan. Hostelli, jossa majoituin sijaitsi keskellä Chinatownia, oli todella nappivalinta viihtyvyytensä, hintansa, todella ystävällisen henkilökuntansa ja keskeisen sijaintinsa ansioista. Nyt tiedän missä majoittua myös seuraavalla kerralla kun matkustan Singaporeeen. Ensimmäisenä iltana kiertelin lähinnä ympäri Chinatownia ja menin suhteellisen aikaisin nukkumaan. Toisen päivänä vietin aamupäivän Sentosa Islandilla ja iltapäivän Little Indiassa kierrellen. Torstaina tutustuin lähemmin varsinaiseen kaupunkiin, kävin jokiristeilyllä, ihailin mielettömiä rakennuksia ja arkkutehtuuria, jota vastaavaa en ole nähnyt koskaan aikaisemmin missään muualla maailmassa. Kävin myös illalla katsomassa jokeen heijastetun valoshown, joka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen esitys. Matkalla takaisin hostellille pysähdyin nauttimaan perinteisen Singapore Sling-drinkin Clarke Bayssa samalla kaupungin valoja ihaillessa, joka on Singaporen tunnettu ravintola-baari alue joen varrella.

Food level

Perjantaina kävin vielä Gardens by the Bayssa joka on puistoalue, jonne on rakennettu puunnäköisiä jättimäisiä härpäkkeitä. Kiertelin myös muutamissa kauppakeskuksissa mutta harrastin tällä kertaa vain ikkunashoppailua. Puolen yön jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa ja lentää Perthin kautta takaisin Broomeen.

Kokonaisuudessaan Singapore on ihan mieletön kaupunki! Siellä on ihmisiä kaikkialta maailmasta kaikista kulttuureista ja uskonnoista. Siitä huolimatta kaikki on tosi hyvässä balanssissa, kaikkialla on siistiä ja turvallista ja kaikki jotenkin poikeuksellisen hyvin toimivaa ja hyvässä järjestyksessä. Yhdessä maassa pääsee tutuksi monen eri maan kulttuurin kanssa, sillä jokainen niistä on tuonut sinne sen "oman juttunsa" omien tapojensa, tyylinsä, kielensä ja ruuan muodossa. Siellä on siis mahdollista nauttia erilaisista kulttuurillisista pienistä ja idyllisistä alueista, mutta samaan aikaan kokea myös erittäin moderni suurkaupungin syke pilvenpiirjäineen, suurine rakennuksineen ja kaupunginvaloineen. Singapore on ehdottomasti shoppailijan yksi top-kaupungeista, sillä bazaar-tyylisen shoppailun lisäksi siellä on lukuisia jättimäisiä kauppakeskuksia yksi toisensa jälkeen, joissa on mahdollisuutta shoppailla ihan peruskaupoissa mutta myös kalliissa merkkiliikkeissä. Tänne matkustan vielä joskus pelkästään shoppailureissulle, sillä kertaa kuitenkin ison matkalaukun ja isomman rahatukun kanssa. Ruokakulttuuri on myös jotain mieletöntä tällaiselle "foodielle"! Food streeteiltä/courteilta/leveleiltä löytyy kymmeniä pieniä ruokakojuja, joista jokainen tarjoilee omantyylisiä, herkullisia ruokiaan vain muutamalla dollarilla! Kiinalaista, thaimaalaista, intialaista turkkilaista, vietnamilaista, korealaista... Kaikkea löytyy! Kuuma ja todella hiostava sää on ainoa ainoa mieleeni tuleva Singaporen huono puoli.

Eilen sitten saavuin takaisin Broomeen ja takaisin stationille. Tuntui, kuin en olisi ollut päivääkään poissa. Erityisesti Will oli tosi innoissaan takaisinpaluustani ja sain kuulla useampaan kertaan, kuinka ikävä tuolla pienellä pojalla on minua ollut ja kuinka iloinen asia se on, että olen taas täällä takaisin. Eilenkin kesken trampoliinilla hyppelyn jälkeen Will tuli yhtä äkkiä luokseni, antoi ison halauksen ja sanoi "I have missed you so much!" Mitä muuta olisin voinut toivoa kuulevani takaisin palatessani? Myös Nikki sanoi minulle illalla suoraan "It's so good having you back". Nyt onkin sitten hyvä olla hyvillä mielin kun saa tuntea olonsa tervetulleeksi ja takaisin odotetuksi ja siten myös huomenna palata työntouhuun.

Life in The Northern WA

En ole päivitellyt blogiani niin aktiivisesti kuin on ollut tarkoitus, joten viimeisenä iltana ennen lomaani ajattelin kasata tällaisen kuvapainotteisen päivityksen. Kuvat puhuu mielestäni aika hyvin puolestaan, joten niiden kautta on varmasti mahdollisuus saada edes pieni käsitys siitä, että mitä viimeiset 106 päivää ovat pitäneet sisällään. Tunnelmat lähdöstä ovat tosi ristiriitaiset, koska elämä täällä on ihan omaa luokkaansa. Olen oppinut ja oivaltanut käsittämättömän määrän asioita, luonut erityisen suhteen näihin kahteen pieneen, rakkaaseen poikaan joita olen työkseni hoitanut sekä oppinut näkemään luonnon ja sen monimuotoisen kauneuden ihan uusin silmin. Toisaalta en halua murehtia lähtöäni liikaa sillä tiedän, että jo reilun kuukauden päästä olen takaisin täällä.Parasta tässä kaikessa on se, että koko seikkailuni ajan olen saanut tuntea itseni siunatuksi ja rakastetuksi, Jumala on pitänyt minusta parempaa huolta kuin mitä olisin koskaan voinut edes pyytää!

Billy-goat tuli tervehtimään Rockyä.

Farmari ja sen työkaverit.

Cattle-work vauhdissa. Olin katsomassa Nikkiä ja seuraamassa, kuinka se totutti karjaa paikasta a paikkaan b siirtämiseen. Ihan mieletöntä nähdä, kuinka nämä ihmiset ovat valmiita näkemään vaivaa ja käyttämään aikaa tällaiseen valmistelevaan työhön vain sen takia, että karja oppisi liikkumaan oikealla tavalla ja siten "tositoimissa" säästymään hämmennykseltä ja stressiltä. Sen jälkeen kun on nähnyt kaiken tämän ja kuullut lukuisat keskutelut ja pohdinnat eri tavoista työskennellä eläinten kanssa tiiminä olen tajunnut, kuinka lihakarjan pitäminen on kaikkea muuta kuin dollarin kuvia farmareiden silmissä. Näistä eläimistä oikeasti välitetään ja niiden hyvinvointiin panostetaan!

Tuumaus-tauolla

Onnellinen lehmä.

Kun neljän jälkeen iltapäivällä on aika pistää kanat ja kukot takaisin kanalaan niin päivittäin hymyillen mietin päässäni, että jos joku nyt kysyisi, että mikä on lempieläimeni, niin sanosin kana. Nämä eläimet ovat vaan ihan käsittämättömiä persoonia ja voisin viettää päivän niiden aitauksen reunalla istuen ja niitä seuraten. Aamulla kun päästämme ne kanalasta ulos, kaikki ovat valmiina menemään ulos ja tutkimaan lähiympäristöä. Kuitenkin jo reilusti ennen neljää koko poppoo on odottamassa meitä portilla valmiina menemään takaisin "kotiin". Portilta kanalaan kävellessä koko kanalauma seuraa meitä meidän ympärillä koko matkan sisälle kanalaan asti, jonne ne sitten mielellään jäävät viettämään yönsä turavallisesti.

Tämä on yksi meidän suloisista junnu-kanoista, jotka kuoriutuivat sopivasti Pääsiäisen aikaan.

Mr. Fancy pants on kanalauman uusin mies-vahvistus

 

Miss Piggyn ensimmäiset porsaat. Ja ne oli (ja on vieläkin!) yksi suloisimmista näyistä mitä olen ikinä 

nähnyt!

Veljesten leikkihetki.

Yksi sunnuntai oltiin poikien kanssa piknikillä ja meidän seuraan liittyi ei niin toivottu yllätysvieras Miss Piggy, joka söi meidän eväät paljon lupia kyselemättä.

Kaupunkilapset kiipeilee kiipeilytelineissä, me kiipeillään puissa.

Tarkoitukseni oli kuvata kukkaa mutta jostain syystä tämä pieni hurmuri saikin kameran huomion.

The Boy Of The Outback

Tää oli kyllä yksi jännittävimmistä matkoista ikinä. Ajettiin myöhään iltapäivällä Nikkin kanssa kotiin Nikkin veljen ja sen vaimon autolla kunnes puolivälissä matkaa huomattiin, ettei auton valot toimineet. Siinä sitten yritettiin kuun valossa pysyä turvallisesti tiellä. Pian huomattiin, että tien varressa oli rekka pysäköitynä ja hitaasti pysähdyttiin selvittämään, että mistä tässä on kyse. Oli kyllä hiukan pelottavaa kun kaikki oli vaan niin pimeää ja kun asutaan tällä -keskellä ei mitään- missä liikenne on aika satunnaista ja puhelimet ei toimi. Lisäksi olen kuullut lukuisia tarinoita siitä, kuinka joku on joskus pysähtynyt auttamaan jotain muka avuntarpeessa olevaa ja loppujuen lopuksi tullut ryöstetyksi yms. Luotin kuitenkin Nikkiin ja pian selvisi, että rekasta oli loppunut ilmeisesti bensa jonka suhteen meistä ei kuitenkaan ollut hirveästi apua. Mutta koska oli jo myöhä ja pimeä, niin tapoihin täällä ei kuulu jättää ketään pulaan, oltiin siis aika ongelmallisessa tilanteessa (täällä kun ei ole edes puhelinkenttää että voisi tarvittaessa soittaa apua). Kuitenkin kuin siunauksesta nähtiin kohta edessä tulevan auton valot ja paikalle ajoi Kurt, joka oli tullut etsimään meitä koska ei oltu tultu ajoissa kotiin. Kurt lupasi palata kotiin ja hakea polttoainetta kyseiselle rekalle ja siinä samassa letkassa me päästiin myös pimeässä takisin kotiin toisen auton johdattamana. Vaikeuksien ja jännittävän matkan jälkeen päästiin siis turvallisesti kotiin!

Cable Beach

Ensimmäisillä kerroillani Cable Beachilla käydessäni en osannut nähdä sitä mieletöntä, upeaa ja kuuluisaa paikkaa, joka on useampaan kertaan listattu koko maailman parhaiden rantojen kärkipäähän. Kuitenkin jo muutaman kerran jälkeen silmäni alkoivat avautua sille kauneudelle, jonka kohtaan nykyään joka kerta sinne päästyäni riippumatta säästä tai vuorokaudenajasta. Tässä paikassa on vaan jotain vangitsevaa ja erityistä joka saa minut rakastumaan siihen joka kerta enemmän ja enemmän. En osaa edes kuvailla sitä, se on jotain mikä pitää vain itse kokea. 

Beach Polo

sTäällä järjestetään myös päivittäin sunset-kameliratsastuksia.

Reilu kuukausi sitten olimme Nikkin ja poikien kanssa viikon School Campillä, joka järjestettiin ihan Cable Beachin vieressä. Päivät oli tosi täysiä eikä vapaa-aikaa juurikaan jäänyt. Halusin kuitenkin ottaa sijainnista kaiken mahdollisen irti, joten heräsin aamulla viiden jälkeen lenkille ja lenkin alkuaikana rannalla oli vielä pimeää. Kun lenkin aloittaa kuun valossa ja lopettaa sen auringon sarastessa, ei uuteen päivään voisi paljon paremmalla tavalla herätä. Yleensä kuuntelen lenkillä aina musiikkia, mutta hiljaiset aamut rannalla ja vain rantaat tulevat aallot taustaääninä ovat hetkiä, joissa ylimääräiselle musiikille ei riitä tilaa.

Kuun valon jälkeen taivas sai kauniin violetin värin ennen varsinaista päivänvaloa.

Ja näiden auringonlaskujen johdosta tämä paikka on ansainnut kuuluisuutensa.

Kylmä siideri ja auringonlasku Cable Beachillä on ehdottomasti yksi mielettömimmistä asioista ikinä!